Mun maailmanmatkaaja tuli eilen kotiin:) Menin Tonin luokse melkeinpä heti, kun Toni palasi Suomeen. Oli niin ihanaa nähdä sitä taas ja olla Tonin lähellä. Mä en voinut yhtään muistaa, että miten uskomattomalta tuntuu olla sen lähellä, kun se silittää hiuksia ja kuuntelee. Mulla oli ollut sitä aivan sairaan kova ikävä ja oli oikeasti ihana kuulla Tonilta, että sillä oli ollut myös kauhee ikävä mua. Onneksi se on taas Suomessa! Me suunniteltiin yhdessä reissua ulkomaille, jonnekkin Aasian suuntaan varmaankin, Thaimaa on aika ykkösvaihtoehto. Mutta se on vielä ihan pienenä haaveena ja tähtenä taivaalla! Mä en tajua, että miten Tonin kanssa aika kuluu niin nopeasti. Mä olin eilenkin Tonin luona vaikka kuinka kauan, mutta se tuntu ihan liian lyhyeltä ajalta. Mä menen vielä tänään varmaan käymään Tonin luona, jos ehdin:)
Jannea mä en ole vieläkään nähnyt. Mä olen kyllä jutellu Jannen kanssa kauheasti Facebookissa ja ollaan me tekstailtu myös muutamaan otteeseen, mutta ei olla näköetäisyydelle päästy. Onneksi ei viikonloppuna oltu samaan aikaan juhlimassa, sillä juhannuksena siitä ei seurannut oikein mitään hyvää. Silloin heti kun oltiin kahdestaan, Janne hyökkäs mun kimppuun ja oli vähällä, että me ei jääty kiinni. Mä en halua sitä riskiä ottaa enää uudestaan, joten yritän pelata varman päälle.
Joni on taas jossakin menossa, enkä taaskaan tiedä milloin se tulee kotiin. Toivottavasti ei kuitenkaan vähään aikaan, koska aion tosiaan mennä sinne Tonin luokse. Mä en halua, että se olisi kotona miettimässä, että missä mä olen kun en vastaa puhelimeen. Meidän suhde on taas vaihteeksi aika kuollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti