Viikonloppufiiliksiä!

Mun on pitänyt keskustella Jonin kanssa tässä parin päivän aikana vaikka kuinka monesti, mutta tilaisuus menee aina sivu suun kun Joni päättää lähteä jonnekkin tai pyytää kavereitaan meille kylään. Mä en oikeasti tiedä, että milloin mä saan tilasuuden oikeasti puhua sen kanssa meidän suhteesta ilman, että se juoksee karkuun. Mä en jaksa kohta enää edes yrittää.

Oltiin eilen kaveriporukan kanssa juhlimassa. Siinä matkassa oli sitten myös Janne. Me juteltiin Jannen kanssa ihan kuin normaalit kaverit, eikä mulla ees tehnyt mieli hyökätä sen kimppuun. Me oikeastaan vedettiin se rooli aika hyvin ja ilman, että kukaan osasi epäillä yhtään mitään. Kyllä me toistemme katseita yritettiin vältellä, koska muuten siitä olisi tullut kunnon kissa ja hiiri leikki. Me saatetaan nähdä tänään sen luona tai ulkona, päättää lopullisesti sitten kun ilma paranee.

Joni on taas jossain lietsussa, joten mä olen taas varmaan koko päivän yksin kotona. En kuitenkaan uskalla pyytää Jannea tänne käymään, koska Jonista ei tiedä, että milloin se palaa kotiin.

Mä puhuin mun hyvän kaverin kanssa eilen aika kauan tästä mun ja Jonin tilanteesta. Mun kaveri ei siis tiedä mun pettämisestä, vaan me juteltiin vaan Jonin käyttäytymisestä mua ja muita kohtaan. Se sai mut taas ajattelemaan ihan kauheasti asioita ja yö menin taas miettiessä.

Mun entinen poikaystävä on yrittänyt soitella mulle muutaman päivän aikana monesti. Ikinä en mä en ole vastannut, enkä varmaan haluakkaan vastata. Kyseessä on siis jätkä joka toistuvasti satutti ja petti mua ja sen takia mä en halua olla sen kanssa oikeastaan missään tekemisissä.

Tästä illasta tulee onneksi ihan mukava. Ensin Jannen luokse ja sitten kavereitten kanssa oleskelua. Mua ei oikeastaan edes kiinnosta, että milloin Joni on tulossa kotiin. Saanpahan vähän ensin miettiä ihan yksin ja sen jälkeen pääsen rentoutumaan.

Kuinka niin polttavasta tulee vain kädenlämpöinen?

Mä en ymmärrä sitä, että miten aina kun joku kirjoittaa vakavasta asiasta se leimataan heti feikiksi. Mikä logiikka?

Toni soittelee ja tekstailee mulle koko ajan ulkomailta. Ongelma on vaan se, että se soittaa aina aamuyöstä kun nukun... Enkä oikein voi puhua edes silloin Jonista johtuen. Viesteihin kyllä vastaan parhaani mukaan, mutta toivottavasti mulle ei tuu mitään kauheen isoa laskua:) Eikä tässä onneksi kestä enää kauaa kun se tulee  takasin!

Mulla ja Jannella oli eilen tosi syvälliset keskustelut. Mä en käsitä miten joku ihminen voi miettiä oikeasti niin paljon eri asioita. Janne siis vieläkin haikailee sen ex-tyttöystävän perään jonka kanssa ne erosi jo muutama vuosi sitten. Mulla tuli niin surullinen mieli sen puolesta, kun se kerto mulle kaikkia sen ajatuksia sen exästä, että miten se on maailman ihanin nainen jonka se on ikinä tavannu, eikä kukaan voi ikinä edes korvata sitä. Nyt ne on onneksi alkanu taas juttelemaan toisilleen ja käymään kahvilla yms.:)

Mulla ja Jonilla oli eilen tosi iso riita. Mä vaan ihmettelen miten kukaan naapuri ei ole vielä valittanut huutamisesta. Meidän riidat ei ikinä pysy vain pieninä harmittomina kinoina. Me saadaan yhdessä tehtyä aina kärpäsestä härkänen. Me kummatkin ollaan niin temperamenttisia ja räjähdetään nollasta sataan sekunnissa, mutta onneksi ei olla kovin pitkävihaisia mitä riitoihin tulee. Mä en vaan ymmärrä miten me tultiin siitä meidän ihanasta ja kaikkien kadehtimasta suhteesta tähän. Haluaisin vaan joskus palata takasin niihin aikoihin kun meillä meni hyvin.

You made it so sweet, 'till I woke up on the concrete

Joskus mä vaan haluaisin kertoa Jonille mun pettämisestä, mutta sitten kun mä mietin tarkemmin, en tosiaankaan kertoisi. Niinä hetkinä kun petän Jonia, mä en edes muista koko ihmistä. Mä en muista, että seurustelisin ja asuisin jonkun kanssa yhdessä. Silloin kun mä menen Jannen luokse, tai olen Tonin kanssa, mä tyhjennän mun pään ihan totaalisesti. Silloin mä en ajattele mitään muuta kuin just sitä hetkeä. Mä en tiedä miten mä pystyn tekemään sen, mutta ainakin se onnistuu.

Tuntuu pahalta asua kodissa, jossa mua haukutaan ja multa odotetaan liikoja. En mä ole mikään helvetin supernainen, joka tekee kaikki tiskit, peseee pyykit ja imuroi salamannopeasti samalla kun mies istuu koneella. Mä en jaksa kuunnella sitä kun mua kutsutaan joskus omalla nimellä ja sitten kohta mua kutsutaan idiootiksi. Ennen mä loukkaannuin tosi pahasti jatkuvasta haukkumisesta, mutta nykyään mä vaan hiljenen ja menen makuuhuoneeseen. Joskus saatan sanoa jotain vastaan, mutta ei siitä mitään hyötyä ole. Jos alan pistämään vastaan, mua haukutaan vielä entistä enemmän, tönitään ja uhataan hakata. Sitten Joni saa mut taas unohtamaan kaiken paskan ja antamaan sille anteeksi. Joni osaa kyllä olla aivan valtavan ihana näitten varjopuolien lisäksi. Silloin kun Joni kohtelee mua hyvin, eikä hauku tai töni, mä olen oikeasti onnellinen ja rakastan sitä. Silloin kun Joni haukkuu mut lyttyyn, musta tuntuu ihan kauhealta ja mä vihaan sitä eniten maailmassa. Mä en ymmärrä miten joku ihminen pystyy herättämään niin paljon erilaisia, mutta tosi vahvoja tunteita. Eikö viha ja rakkaus kulje käsi kädessä? Mun on oli aluksi tosi hankala ymmärtää tämä tilanne, mutta nykyään mä tajuan sen jo.

Kyllä mä tiedän miltä tuntuu tulla petetyksi. Kyllä mä tiedän mitä pettäminen voi tehdä parisuhteelle ja myös läheisille. Mua on petetty niin monesti, etten voi muistaa edes niitä kertoja. Mä tiedän miten pahalta se tuntuu saada tietää, että joku itselleen rakas ihminen on voinut tehdä sellasta. Mua petettiin mun ensimmäisessä kunnon suhteessa ihan jatkuvasti. Mä olin niin herkkäuskoinen ja sinisilmäinen, etten uskonut mitä muut mulle sanoi. Mä olin niin rakastunut, että mä en voinut uskoa mun omasta rakkaasta mitään pahaa. Onneksi me kuitenkin erottiin. Mua on petetty myös tuon jälkeenkin. Ne on onneksi jääny kuitenkin siihen ainoaan kertaan, koska vihelsin pelin heti poikki. Mun vanhemmat erosi pettämisen takia kun mä olin yläasteella. Mä tiesin siitä pettämisestä ennen sitä petettyä osapuolta. En urkkinu puhelinta tai mitään sellaista. Mä vaan huomasin miten se käyttäyty ja kierteli asioita. Tuon pettämisen takia mun vanhempien puolten sukujen välit on lievästi sanottuna aika tulehtuneet, eikä ne varmasti ikinä tule parantumaan.

Janne on toisella paikkakunnalla ja Toni on ulkomailla, joten tällä viikolla mä en ole voinu tehdä mitään moraalitonta tai kauheaa. Janne onneksi palaa takaisin tällä viikolla.

Ciao.

Mä en tiedä oonko riippuvainen läheisyydestä vai seksistä. Tuntuu vaan, ettei mikään riitä, mun on pakko saada koko ajan vaan lisää ja lisää. Omantunnon tuskia mulla ei oikeestaan edes ole. Saan vaan olla oma itseni, nauraa taas ja avautua mun suhteesta Jonin kanssa. Mua kuunnellaan, silitetään ja pidetään sylissä, kun taas kotona mulle huudetaan, mua haukutaan ja tönitään. Tuntuu vaan niin vapauttavalta olla joku muu, joku sellanen millanen mä olin ennen ku mun ja Jonin suhde meni tähän.

Ensin kuvaan ilmestyi Janne. Janne puhui mulle mukavia ja sai mut nauramaan kunnolla. Nopeesti asiat muuttui flirttailuksi ja kohta se istui jo parkkipaikalla autossa odottamassa mua kyytiin. Mä en kuitenkaan halua siitä mitään muuta ku seksiä. Mä en halua siltä mitään rakkaudenosotuksia tai siihen liittyviä tunteita, eikä sekään odota multa mitään sellasta. Janne kuuntelee mua ja lohduttaa mua kun mun on paha olla ja toisinpäin.

Seuraavaksi tuli sitten Toni. Meillä oli ennen Jonia juttua, mutta se jäi sitten siihen. Mä näin sen baarissa muutama viikko sitten ja me puhuttiin koko ilta. Me puhuttiin siitä meidän "suhteesta" joka meillä silloin joskus oli. Toni pyysi anteeksi sitä, että miten paskamaisesti se oli käyttäytyny mua kohtaan  ja sanoi, että sillä kaduttaa kauheasti, että meille kävi näin. Loppuillasta, tai pitäiskö sanoa yöstä, me päädyttiin sänkyyn. Tuon yön jälkeen me tekstailtiin joka päivä jatkuvalla syötöllä ja nähtiin muutamaan otteeseen, kunnes se lähti ulkomaille lomalle. Nyt mä vaan yritän oottaa, että se palaa takasin Suomeen ja mä nään sen taas.

Mä kyllä haluaisin jättää Jonin, mutta mä en vaan pysty siihen. Mä kuitenki vielä loppujen lopuksi rakastan sitä, vaikka tän kirjotuksen puolesta sitä ei vois niin sanoa. "Jos pettää, niin ei oikeasti rakasta." Ja paskat sanon minä. Jos pettää niin voi kyllä rakastaa, mutta suhteessa on sillon kyllä ongelmia. Ainakin tässä tapauksessa. Mä en vaan jaksa joka päivä kuunnella sitä kuinka paska ihminen mä oon, miten musta ei oo ikinä mihinkään,  eikä musta ikinä tule mitään. Mä tiedän, että mä teen väärin, eikä se miten Joni mua kohtelee, oikeuta mua pettämään sitä. Mä tiedän, että mä saan haukut taas kerran niskaan, mutta en tällä kertaa Jonilta. Mun on vaan pakko avautua tänne, koska en voi kenellekään puhua näistä asioista. En olis ikinä uskonu, että alan kirjoittamaan jostain blogia, varsinkaan tästä asiasta. Mä en olis edes ikinä uskonu, että pettäisin Jonia, mutta menneitä ei voi muuttaa.