Ciao.

Mä en tiedä oonko riippuvainen läheisyydestä vai seksistä. Tuntuu vaan, ettei mikään riitä, mun on pakko saada koko ajan vaan lisää ja lisää. Omantunnon tuskia mulla ei oikeestaan edes ole. Saan vaan olla oma itseni, nauraa taas ja avautua mun suhteesta Jonin kanssa. Mua kuunnellaan, silitetään ja pidetään sylissä, kun taas kotona mulle huudetaan, mua haukutaan ja tönitään. Tuntuu vaan niin vapauttavalta olla joku muu, joku sellanen millanen mä olin ennen ku mun ja Jonin suhde meni tähän.

Ensin kuvaan ilmestyi Janne. Janne puhui mulle mukavia ja sai mut nauramaan kunnolla. Nopeesti asiat muuttui flirttailuksi ja kohta se istui jo parkkipaikalla autossa odottamassa mua kyytiin. Mä en kuitenkaan halua siitä mitään muuta ku seksiä. Mä en halua siltä mitään rakkaudenosotuksia tai siihen liittyviä tunteita, eikä sekään odota multa mitään sellasta. Janne kuuntelee mua ja lohduttaa mua kun mun on paha olla ja toisinpäin.

Seuraavaksi tuli sitten Toni. Meillä oli ennen Jonia juttua, mutta se jäi sitten siihen. Mä näin sen baarissa muutama viikko sitten ja me puhuttiin koko ilta. Me puhuttiin siitä meidän "suhteesta" joka meillä silloin joskus oli. Toni pyysi anteeksi sitä, että miten paskamaisesti se oli käyttäytyny mua kohtaan  ja sanoi, että sillä kaduttaa kauheasti, että meille kävi näin. Loppuillasta, tai pitäiskö sanoa yöstä, me päädyttiin sänkyyn. Tuon yön jälkeen me tekstailtiin joka päivä jatkuvalla syötöllä ja nähtiin muutamaan otteeseen, kunnes se lähti ulkomaille lomalle. Nyt mä vaan yritän oottaa, että se palaa takasin Suomeen ja mä nään sen taas.

Mä kyllä haluaisin jättää Jonin, mutta mä en vaan pysty siihen. Mä kuitenki vielä loppujen lopuksi rakastan sitä, vaikka tän kirjotuksen puolesta sitä ei vois niin sanoa. "Jos pettää, niin ei oikeasti rakasta." Ja paskat sanon minä. Jos pettää niin voi kyllä rakastaa, mutta suhteessa on sillon kyllä ongelmia. Ainakin tässä tapauksessa. Mä en vaan jaksa joka päivä kuunnella sitä kuinka paska ihminen mä oon, miten musta ei oo ikinä mihinkään,  eikä musta ikinä tule mitään. Mä tiedän, että mä teen väärin, eikä se miten Joni mua kohtelee, oikeuta mua pettämään sitä. Mä tiedän, että mä saan haukut taas kerran niskaan, mutta en tällä kertaa Jonilta. Mun on vaan pakko avautua tänne, koska en voi kenellekään puhua näistä asioista. En olis ikinä uskonu, että alan kirjoittamaan jostain blogia, varsinkaan tästä asiasta. Mä en olis edes ikinä uskonu, että pettäisin Jonia, mutta menneitä ei voi muuttaa.